30.12.2004

Vakuutuskorvauksen ulosmittaus

Tampereen kihlakunnan ulosottoviraston avustava ulosottomies ulosmittasi 29.5.2002 L:ltä perittävinä olevista saamisista vakuutusyhtiön L:lle varastetusta polkupyörästä vakuutuksen perusteella maksettavan korvaussaatavan. Vakuutusyhtiö suoritti korvauspäätöksensä mukaisen vakuutuskorvauksen 3 074 euroa ulosottoviraston tilille.

Valitus Tampereen käräjäoikeudessa

L valitti ulosmittauksesta ja vaati sen kumoamista sekä ulosmitatun vakuutuskorvauksen palauttamista hänelle täysimääräisenä korkoineen tai siitä ainakin 2 522 euroa korkoineen.

Perusteinaan L kertoi harrastaneensa pyöräilyä pitkään ja terveydellisistä syistä ajaneensa viime vuosina vuosittain yli 10 000 kilometriä. Ajomäärästä johtuen L:llä oli ollut käytössään normaalia parempi polkupyörä. Kysymyksessä olleen pyörän L oli hankkinut vuonna 2001, jolloin sen arvo oli ollut runsaat 16 000 markkaa (2 691,01 euroa). Pyörä oli varastettu Tampereella 8.5.2002. Vakuutusyhtiö oli kotivakuutukseen sisältyneestä varkausvakuutuksesta korvannut pyörän uushankinta-arvon 3 191 euroa, josta oli vähennetty omavastuuosuus 117 euroa. Vakuutuskorvaus oli kuitenkin ulosmitattu.

L katsoi, että mikäli hän olisi vakuutuskorvauksen sijasta saanut vastaavanlaisen polkupyörän tilalle, tätä pyörää ei olisi ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen ulosmitattu. Rahana suoritettavan vakuutuskorvauksen ulosmittauksella ei voitu kiertää luvun 5 §:n tarkoittamaa erottamisoikeuden suojaa. Joka tapauksessa L katsoi, että erottamisoikeuden nojalla hänelle oli palautettava kohtuullinen rahamäärä vastaavanlaisen polkupyörän hankkimiseksi ja ulosottoasetuksen 31 §:ää analogisesti soveltaen täksi rahamääräksi tuli katsoa 2 522 euroa.

Valituksen johdosta kihlakunnanvouti antoi lausunnon ja ulosmittausvelkojista Sisä-Suomen verovirasto vastauksen. L antoi kihlakunnanvoudin lausunnon ja velkojan vastauksen johdosta lausuman.

Käräjäoikeuden päätös 20.9.2002

Käräjäoikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että vaikka ulosottolain 4 luvun 5 §:ssä säädettiin henkilökohtaisten esineiden erottamisesta, erottaa voitiin myös esineen sijaan tullut korvaus, mikäli esine olisi ollut erotettavissa. Lainkohtaa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 8/1997 vp) ilmeni lain tarkoituksena olevan, että ulosmittaustilanteessa velalliselle oli jätettävä tavanomainen koti- ja vapaa-ajan viettoon liittyvä irtaimisto. Hallituksen esityksessä todettiin, että henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet saisi erottaa silloin, kun ne olivat kohtuullisen tarpeen mukaiset. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon velallisen ja hänen perheensä tarve sekä omaisuuden arvo. Tämä kohtuullisen tarpeen arviointi tuli tehdä kokonaisharkintaa käyttäen. Edelleen hallituksen esityksessä todettiin, että jos yksittäisen harrastusvälineen arvo oli niin korkea, että sitä ei voitu pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena, esine voitiin ulosmitata ja myydä.

L oli itse oikeudessa kertonut lähes päivittäisen pyöräilyharrastuksen olevan hänelle erittäin tärkeä keino masennuksen lievittämiseen ja selkäsairauden hoitoon. Sen vuoksi hän oli panostanut pyörään ja varustanut sen niin tasokkaaksi kuin hänelle oli ollut mahdollista. L:n käsityksen mukaan pyörästä olisi myytäessä voinut saada 1 681 - 2 522 euroa.

Käräjäoikeus piti selvitettynä, että polkupyörä oli L:lle tarpeelliseen koti-irtaimistoon kuuluva harrastusväline. Tavanomaista ja arvoltaan kohtuullista polkupyörää voitiin pitää ulosottolain 4 luvun 5 §:n l momentissa tarkoitettuna ulosmittauksesta erotettavana henkilökohtaisena esineenä. Sen sijaan L:n pyörää ei voitu melko suuren käyvän arvon vuoksi pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena ottaen huomioon, että L:lla oli ulosottoteitse perittävänä olevia maksamattomia velkoja. Todistajana kuullun polkupyörämyyjän kertomuksesta ilmeni, että pyöräilyä oli mahdollista harrastaa eri tasoisilla ja L:n pyörää huomattavasti halvemmillakin pyörillä. Siten L:n polkupyörää ei voitu erottaa ulosmittauksesta ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella koti-irtaimistoon kuuluvana esineenä.

L oli vaatinut pyörän erottamista myös ulosottolain 4 luvun 5 §:n 2 momentin perusteella eli velallisen sairauden tai vamman perusteella. Tältä osin oli edellä mainitussa hallituksen esityksessä todettu, että sairauden tai vamman perusteella voitaisiin erottaa esimerkiksi liikkumista tai muuta jokapäiväistä elämistä helpottavat apuvälineet tai kulkuvälineet silloinkin, kun niitä ei muussa laissa ollut säädetty erottamiskelpoisiksi. Sairauden tai vamman perusteella ei voitaisi erottaa omaisuutta, jolla ei ollut merkitystä sairauden tai vamman kannalta. Edelleen jos omaisuus olisi käyttötarkoitukseensa nähden hyvin arvokasta, ei erottamista voitu pitää hyväksyttävänä. Käräjäoikeudelle esitetystä L:ää koskevasta lääkärintodistuksesta ilmeni, että L:llä oli ollut toistuvia masennustiloja ja selkäsairauden sekä niska- ja hartiaseudun oireilua, joiden hoitoon lääkäri oli suositellut päivittäistä liikuntaa, voimistelua ja venyttelyä. Lääkärintodistuksen perusteella ei voitu kuitenkaan päätellä, että polkupyörä olisi ollut laissa tarkoitettu sairauden perusteella L:lle ulosmittauksessa erotettava esine. Liikuntaa oli mahdollista harrastaa myös muutoin kuin pyöräilemällä. Lisäksi pyörää oli pidettävä tähän käyttötarkoitukseensa liian arvokkaana.

L oli katsonut, että joka tapauksessa ulosmittauksessa olisi tullut soveltaa ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja, työvälineisiin rinnastettavien esineiden erottamisen arvomääriä. L ei ollut väittänyt, että polkupyörä olisi ollut työvälineeseen rinnastettavissa, mutta L:n mielestä säännöksen analoginen soveltaminen olisi voinut tulla kysymykseen ja siten ulosmitatuista varoista olisi pitänyt mainitun pykälän 3 momentin perusteella palauttaa hänelle ainakin 2 522 euroa vähempiarvoisen polkupyörän hankkimiseksi.

Ulosottolain 4 luvun 5 §:n 3 momentin osalta oli edellä kerrotussa hallituksen esityksessä esitetty, että säännös menettelystä, jossa velalliselle palautettiin osa myyntihinnasta, koski mainitun pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua toimeentulon turvaamiseksi välttämätöntä työvälineeseen rinnastettavaa esinettä, jonka arvo selvästi ylitti asetuksella säädetyn rahamäärän. Säännöksen mukaan esine voitiin tällöin ulosmitata ja myydä sillä edellytyksellä, että velalliselle palautettiin kohtuullinen rahamäärä korvaavan esineen hankkimista varten. Hallituksen esityksessä oli nimenomaisesti todettu, että säännös ei sen sijaan koskisi sellaista koti-irtaimistoon kuuluvaa esinettä, jota ei voitu pitää tavanomaisena eikä myöskään arvonsa vuoksi erottamisedun ulkopuolelle jäävänä henkilökohtaisena esineenä. Niiden osalta palautettavan määrän määritteleminen saattaisi olla erittäin vaikeaa. Hallituksen esityksessä oli todettu, että velallinen saattoi tarvittaessa jo ennen ulosmittausta omin toimin huolehtia sellaisen omaisuuden, jota hän välttämättä tarvitsi, vaihtamisesta halvempaan.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei ulosmittauksen osittainen kumoaminen soveltaen analogisesti työvälinettä tai siihen rinnastettavaa esinettä koskevia säännöksiä ollut lain selkeän tulkintaohjeen perusteella mahdollista. Käräjäoikeus ei voinut lain nojalla harkita sitä, mikä osa ulosmitatusta rahamäärästä olisi ollut kohtuullista palauttaa velalliselle.

Käräjäoikeus katsoi, ettei edellytyksiä ulosmittauksen kumoamiselle kokonaan tai edes osaksi ollut olemassa ja hylkäsi L:n valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Säde Suojanen.

Turun hovioikeuden tuomio 23.6.2003

L valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että L:ltä oli ulosmitattu hänelle pyöränsä anastuksen seurauksena syntynyt vakuutuskorvaussaatava. Ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulosmittauksesta oli erotettava velallisen kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset esineet. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan lisäksi ulosmittauksesta oli erotettava muu esine, jos erottamista voitiin pitää hyväksyttävänä velallisen sairauden tai vamman perusteella. Mainituilla säännöksillä oli haluttu estää ulosmittaus kohteen laadun ja henkilökohtaisuuden takia. Jos säännöksissä mainitut kohteet kokivat muodonmuutoksen, ulosmittauskiellon takana olevat tavoitteet menettivät merkityksensä. Lainkohtien sanamuodon ja tarkoituksen huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että erottamisetusäännöksiä oli tulkittava niin, että ne koskivat vain siinä mainittuja kohteita, mutta ei niiden sijaan tullutta vakuutuskorvaussaatavaa. Näin ollen vakuutuskorvaussaatavan ulosmittaamiselle ei ollut estettä.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi ja Raimo Kyllästinen sekä viskaali Elina Paasivirta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. L:n haettua vakuutusyhtiöltä kotivakuutuksen perusteella korvausta sen vuoksi, että hänen polkupyöränsä oli anastettu, avustava ulosottomies on 29.5.2002 ulosmitannut vakuutuskorvaussaatavan. Ulosmittauksen vuoksi vakuutusyhtiö on korvauspäätöksensä 31.5.2002 mukaisesti maksanut 3 074 euron määräisen vakuutuskorvauksen ulosottovirastolle.

2. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on ensinnäkin siitä, koskeeko ulosottolain 4 luvun 5 §:n mukainen erottamisetu vain mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja esineitä, niin kuin hovioikeus on katsonut, vai myös esineen sijaan tullutta vakuutuskorvaussaatavaa.

Vakuutuskorvaussaatavan erottaminen ulosmittauksesta

3. Ulosottolain 4 luvun 5 §:ssä on lueteltu ne esineet, jotka on erotettava ulosmittauksesta. Laissa ei sitä vastoin ole säännöstä, jonka mukaan erottamisetu koskisi myös mainittujen esineiden sijaan tullutta korvaussaatavaa, kuten vakuutuskorvaussaatavaa.

4. Erottamisetu merkitsee velallisen suojaksi poikkeusta pääsäännöstä, jonka mukaan periaatteessa kaikki velallisen omaisuus kuuluu ulosoton piiriin. Tämän vuoksi erottamisetua koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä tulkittu ahtaasti. Lain sanamuotoon perustuva tulkinta johtaisikin siten siihen, ettei erottamisetu koske edun piiriin kuuluvan esineen sijaan tullutta korvaussaatavaa.

5. Toisaalta on otettava huomioon erottamisetusäännösten sosiaalinen tarkoitus turvata ulosmittauksessa velalliselle mahdollisuus säilyttää kohtuullisessa määrin omaisuuttaan ja kohtuullisen tarpeen mukaan myös henkilökohtaiset esineensä. Se seikka, että vahinkotapahtuman johdosta sanotunlaisen esineen sijaan tulee vakuutuskorvaussaatava, ei paranna velallisen varallisuusasemaa ulosmittausvelkojiin nähden. Jos sen sijaan korvaussaatava jäisi kaikissa tapauksissa erottamisedun ulkopuolelle, velallinen menettäisi mahdollisuutensa korvata esine uudella vastaavalla esineellä. Tällöin jäisi erottamisedun tarkoitus toteutumatta.

6. Tämän vuoksi on perusteltua tulkita ulosottolain 4 luvun 5 §:n säännöstä niin, että erottamisetu voi koskea myös lainkohdassa tarkoitetusta esineestä velalliselle maksettavaa vakuutuskorvausta.

Olisiko L:n polkupyörä ollut erotettavissa ulosmittauksesta

7. Edellytyksenä sille, että velallisen vakuutuskorvaussaatava olisi käsillä olevassa tapauksessa erotettavissa ulosmittauksesta, on kuitenkin se, että myös vakuutettu polkupyörä olisi ollut näin erotettavissa.

8. Ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulosmittauksesta on erotettava velallisen ja hänen perheensä käytössä oleva tavanomainen koti-irtaimisto sekä kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset esineet. Tällaisina esineinä voidaan pitää, niin kuin lainkohdan esitöissäkin on todettu (HE 8/1997 vp s. 3), muun muassa harrastusvälineitä sekä erilaisia sairauden tai vamman vuoksi tarpeellisia apuvälineitä. L on osoittanut harrastaneensa vuosikausia pyöräilyä jopa niin, että hän on pyöräillyt keskimäärin lähes 1 000 kilometriä kuukaudessa. Anastettua polkupyörää voidaan siten pitää lainkohdassa tarkoitettuna henkilökohtaisena esineenä.

9. Vakuutettu polkupyörä olisi näin ollen ollut erotettavissa ulosmittauksesta, jos pyörää olisi voitu pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena. Tässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon sekä velallisen tarve että omaisuuden arvo, ja arvioinnin tulee perustua kokonaisharkintaan (HE 8/1997 vp s. 3).

10. Tässä tapauksessa polkupyörä on ollut tavanomaista polkupyörää huomattavasti laadukkaampi ja arvokkaampi. L on perustellut polkupyörän tarvettaan etenkin sillä, että lääkäri oli suositellut hänelle selkäsairauden ja masentuneisuuden vuoksi säännöllistä päivittäistä liikuntaa. Polkupyöräily onkin saattanut olla L:lle sovelias liikuntamuoto, mutta L:n sairauksista esitetystä selvityksestä ei käy kuitenkaan ilmi, että hän olisi sairauksiensa hoidon vuoksi tarvinnut nimenomaan tavanomaista arvokkaampaa polkupyörää.

11. Kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus katsoo, ettei L:ltä anastettua polkupyörää voida pitää ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen tarpeen mukaisena. Polkupyörä ei siten olisi ollut erotettavissa ulosmittauksesta L:n henkilökohtaisena esineenä.

Vakuutuskorvaussaatavan osan erottaminen ulosmittauksesta

12. L on vedonnut asiassa vielä siihen, että erottamisedun tulisi koskea ainakin osaa vakuutuskorvaussaatavasta, koska hän olisi joka tapauksessa saanut erottaa ulosmittauksesta arvoltaan tavanomaisen polkupyörän. Ulosmittauksesta erotettavalla vakuutuskorvaussaatavan osalla hänellä olisi mahdollisuus hankkia itselleen korvaavaksi esineeksi tavanomainen polkupyörä. Tällä perusteella L on vaatinut, että hänelle maksetaan vakuutuskorvauksesta ainakin 1 000 euroa.

13. Korkein oikeus on edellä kerrotuin tavoin tulkinnut ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa niin, että erottamisetu voi koskea henkilökohtaisen esineen sijaan tullutta vakuutuskorvaussaatavaa, mutta vain silloin, jos erottamisetu olisi koskenut myös vakuutettua esinettä. Sääntelyn tarkoituksena ei voida katsoa olevan se, että erottamisetu voisi miltään osin antaa ulosottovelalliselle suojaa myös kohtuullisen tarpeen ylittävien henkilökohtaisten esineiden osalta.

14. Ulosottolain 4 luvun 5 §:n 3 momentissa on tosin säädetty eri tavalla pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen, työvälineisiin rinnastettavien esineiden ulosmittauksesta. Jos tällaisen esineen arvo selvästi ylittää asetuksella säädetyn rahamäärän, esine voidaan ulosmitata ja myydä sillä edellytyksellä, että velalliselle palautetaan asetuksessa tarkoitettu kohtuullinen rahamäärä korvaavan esineen hankkimiseksi. Oikeus hankkia korvaava esine ei kuitenkaan koske saman pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia esineitä. Niiden osalta lainsäätäjä on jättänyt erottamisedun suppeammaksi kuin työvälineisiin rinnastettavien esineiden kohdalla. Erottamisetua koskeva yksityiskohtainen poikkeussääntely perustuu myös verrattain uuteen lakiin (378/1997), jota on tulkittava ahtaasti. Ilman nimenomaista lain säännöstä ei L:n vaatimusta vakuutuskorvaussaatavan osan erottamisesta siten voida hyväksyä.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei vakuutuskorvaussaatava ole miltään osin erotettavissa ulosmittauksesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Timo Vuojolahti.